Vilho jää puuhailemaan pellettikamiinan ääreen kun Annikki sujauttaa puutarhasakset ostoskassiin ja sanoo lähtevänsä vielä pienelle kävelylle ennen auringonlaskua. Annikilla on pation nurkassa useita hienoja oksia mutta ikebana-asetelmaan tarvittaisiin muutama kukkakin. Hän ei raaski leikata pation ruukuissa olevia, vielä kasvukautensa alussa olevia kukkia eikä alarinteen aidattuun puutarhaankaan sovi mennä. Niinpä Annikki kurvaa kapealta kujalta ylös pienelle kirkolle vievälle polulle. Sen varressa on monenmoisia, lähinnä rikkaruohoiksi luokiteltavia valkoisia ja sinisiä kukkia ja rinteen pähkinälehdot loistavat keltaisina villeistä kehäkukista. Kun Annikki napsaisee suurten pähkinäpensaiden seassa kasvavasta villiomenapuusta kukkivan oksan, on hänellä enemmän kuin tarpeeksi materiaaleja pariinkin asetelmaan .
Aurinko on jo laskemassa kun Annikki palaa kukkakasseineen alas Lancellottin linnalle. Näkymä vuorenrinteen taakse painuvan auringon kultaamaan laaksoon on rauhoittava. Kukka-asetelmastakin, jonka Annikki tekee olohuoneen kaapista löytyneeseen, hänestä jotenkin levottoman ja jopa mauttoman näköiseen lasimaljakkoon, tulee seesteinen. Onhan ikebana-asetelman teko prosessi, jonka lopputulos heijastaa taiteellisten pyrkimysten ohella tekijänsä mielentilaa.
***
Annikin saatua kukka-asetelmansa valmiiksi, aurinko on jo laskenut. Valaistu Castello Lancellotti on jylhän näköinen tummaa iltataivasta vasten Susivuorten laskeutuessa linnan sivuitse Lauron keskusaukiolle päämääränään paikallisten kehuma pizzeria. Annikki ja Vilho ovat nimittäin päättäneet, että kun Napolin tienoilla ollaan, syödään kunnon napolilaiset pizzat.
Sellaiset he pian saavatkin asettauduttuaan pizzeria Kiponin yläkerran ruokasaliin. Vilhon valitsemassa pizzassa on puhvelinmaitomozzarellaa ja sieniä. Annikin pizza on Pomodoro di San Marzano DOP eli siinä on mozzarella di bufalan ja basilikan lisäksi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä San Marzao sul Sarnossa kasvatettuja San Marzanon tomaatteja. Vilhon lailla Annikkikin pitää pizzastansa vaikka hän yleensä suosii erittäin ohutpohjaista, ns. roomalaista pizzaa. Napolilaisen pizzan pohja on siihen verrattuna paksu. Lisäksi puu-uunissa paistetun napolilaispizzan reunat ovat kuhmuraiset ja toisinaan vähän hiiltyneet. Yhteistä napolilaiselle ja roomalaiselle pizzalle on se, että kumpaakaan ei panna ylettämästi täytteitä. Niinpä sekä edulliseen ateriaansa että saamaansa mutkattoman ystävälliseen palveluun tyytyväiset Susivuoret jaksavat helposti kiivetä takaisin kotilinnalleen.
torstai 28. maaliskuuta 2019
7. päivä: Villa di Poppea ja Villa Regina
Gli Scavi archeologici di Oplonti eli Oplontiksen arkeologinen alue on kymmenen metriä nykyisen Torre Anunziatan katutason alapuolella. Lippukassalta Annikki ja Vilho laskeutuvat portaita roomalaisen villa maritiman pihaan. Seuraavan kahden tunnin aikana Susivuoret eivät ehdi panna linssinsuojuksia kameroihinsa.
Annikki ja Vilho tutkivat huolellisesti roomalaishuvilan kaikki upeat seinämaalaukset ja mosaiikit mutta he haluavat myös kuvata niitä. Valokuvista näkee usein silmää paremmin parituhatta vuotta vanhojen maalausten yksityiskohdat. Annikki laskee, että hänellä on kännykkä mukaanlaskien yhteensä neljä kameraa ja Vilhollakin kolme. Eiköhän näillä laitteilla saa tarpeeksi materiaalia Annikin hataran muistin tueksi.
Alunperin 100-luvulla e.a.a. rakennettu ja pariin otteeseen laajennettu Villa Oplontis tunnetaan myös nimellä Villa di Poppea. Keisari Neron toinen vaimo Poppea Sabina nimittäin asui tässä ylellisessä huvilassa. Villa ei tosiaankaan ole ollut tavallisen turistin loma-asunto vaan sen uskomattoman hienot maalaukset ja mm. sisäpihan suuri uima-allas kielivät sen omistajan huomattavasta vauraudesta.
Annikki ja Vilho kiertävät kaikki huvilan huoneet kahteen kertaan, sen verran vetovia niiden hyvin realistisesti mm. erilaisia lintuja ja kasveja kuvaavat, hehkuvanväriset seinämaalaukset ovat. Syynä siihen, että suuri määrä maalauksia on säilynyt näin hyvässä kunnossa, on tietysti se, että Vesuviuksen purkaus vuonna 79 peitti huvilan alleen alle lähes kahdeksituhanneksi vuodeksi.
Vesuviuksen juurella on monia muitakin merkittäviä, tulivuorenpurkauksen tuhoamia roomalaishuviloita sekä kokonaisia kaupunkeja. Läheskään kaikkia niistä ei ole kaivettu esiin sillä niitä peittää tulivuorentuhkan lisäksi moderni asutus. Osa, lähinnä ryöstöaikeissa esiinkaivetuista asumuksista on vuosisatojen aikana ehtinyt peittyä uudelleen näkyvistä kuten mm. Boscorealessa on käynyt.
Annikin ostamiin yhdistelmälippuihin kuuluu Villa Poppean ja Pompein lisäksi myös Boscoreale. Pompei olisi aivan liian iso kohde vierailla samana päivänä Villa Poppean kanssa joten Susivuoret ajavat viiden kilometrin päähän Boscorealin museolle. Jätettyään autonsa roskaisen asuinkadun varteen, he kiertävät korttelin jalan museolle. Aivan museon pihassakin olisi ollut parkkipaikkoja ja se vahvistaa Annikin arvauksen, ettei juuri kukaan vaivautuisi tulemaan Boscorealeen jos käynti siellä ei olisi liitetty samaan lippuun sellaisten huippukohteiden kuin Villa di Poppea ja Pompei kanssa. Pienessä modernissa museossa on Susivuorten lisäksi vain yksi muu vierailija vaikka se on lajissaan pätevä. Museon kokoelma on etupäässä vieressä sijaitsevasta Villa Reginasta, joka sekin jäi Vesuviuksen purkauksen alle.
Toisin kuin keisarillinen luksushuvila Villa di Poppea, Villa Regina oli enemmän maatila kuin kesähuvila. Siellä tuotettiin merkittäviä määriä oliviiöljyä ja viiniä, kenties juuri Villa di Poppean vieraiden käyttöön. Boscorealen museon esineet liittyvätkin suurelta osin oliivin- ja viinintuotantoon ja maatalouteen. Itse villaa voi katsella vain ylhäältä aidan takaa. Sen tehtyään Susivuoret kävelevät roskakasojen ohi takaisin autolleen ja palaavat yhä siistimmiksi muuttuvien pikkupaikkakuntien kautta kahdenkymmenenviiden kilometrin päähän lähes roskattomaan Lauroon.
Annikki ja Vilho tutkivat huolellisesti roomalaishuvilan kaikki upeat seinämaalaukset ja mosaiikit mutta he haluavat myös kuvata niitä. Valokuvista näkee usein silmää paremmin parituhatta vuotta vanhojen maalausten yksityiskohdat. Annikki laskee, että hänellä on kännykkä mukaanlaskien yhteensä neljä kameraa ja Vilhollakin kolme. Eiköhän näillä laitteilla saa tarpeeksi materiaalia Annikin hataran muistin tueksi.
Alunperin 100-luvulla e.a.a. rakennettu ja pariin otteeseen laajennettu Villa Oplontis tunnetaan myös nimellä Villa di Poppea. Keisari Neron toinen vaimo Poppea Sabina nimittäin asui tässä ylellisessä huvilassa. Villa ei tosiaankaan ole ollut tavallisen turistin loma-asunto vaan sen uskomattoman hienot maalaukset ja mm. sisäpihan suuri uima-allas kielivät sen omistajan huomattavasta vauraudesta.
Annikki ja Vilho kiertävät kaikki huvilan huoneet kahteen kertaan, sen verran vetovia niiden hyvin realistisesti mm. erilaisia lintuja ja kasveja kuvaavat, hehkuvanväriset seinämaalaukset ovat. Syynä siihen, että suuri määrä maalauksia on säilynyt näin hyvässä kunnossa, on tietysti se, että Vesuviuksen purkaus vuonna 79 peitti huvilan alleen alle lähes kahdeksituhanneksi vuodeksi.
Vesuviuksen juurella on monia muitakin merkittäviä, tulivuorenpurkauksen tuhoamia roomalaishuviloita sekä kokonaisia kaupunkeja. Läheskään kaikkia niistä ei ole kaivettu esiin sillä niitä peittää tulivuorentuhkan lisäksi moderni asutus. Osa, lähinnä ryöstöaikeissa esiinkaivetuista asumuksista on vuosisatojen aikana ehtinyt peittyä uudelleen näkyvistä kuten mm. Boscorealessa on käynyt.
Annikin ostamiin yhdistelmälippuihin kuuluu Villa Poppean ja Pompein lisäksi myös Boscoreale. Pompei olisi aivan liian iso kohde vierailla samana päivänä Villa Poppean kanssa joten Susivuoret ajavat viiden kilometrin päähän Boscorealin museolle. Jätettyään autonsa roskaisen asuinkadun varteen, he kiertävät korttelin jalan museolle. Aivan museon pihassakin olisi ollut parkkipaikkoja ja se vahvistaa Annikin arvauksen, ettei juuri kukaan vaivautuisi tulemaan Boscorealeen jos käynti siellä ei olisi liitetty samaan lippuun sellaisten huippukohteiden kuin Villa di Poppea ja Pompei kanssa. Pienessä modernissa museossa on Susivuorten lisäksi vain yksi muu vierailija vaikka se on lajissaan pätevä. Museon kokoelma on etupäässä vieressä sijaitsevasta Villa Reginasta, joka sekin jäi Vesuviuksen purkauksen alle.
Toisin kuin keisarillinen luksushuvila Villa di Poppea, Villa Regina oli enemmän maatila kuin kesähuvila. Siellä tuotettiin merkittäviä määriä oliviiöljyä ja viiniä, kenties juuri Villa di Poppean vieraiden käyttöön. Boscorealen museon esineet liittyvätkin suurelta osin oliivin- ja viinintuotantoon ja maatalouteen. Itse villaa voi katsella vain ylhäältä aidan takaa. Sen tehtyään Susivuoret kävelevät roskakasojen ohi takaisin autolleen ja palaavat yhä siistimmiksi muuttuvien pikkupaikkakuntien kautta kahdenkymmenenviiden kilometrin päähän lähes roskattomaan Lauroon.
7. päivä: Antiikin Oplontis roskattuna
Napolin metropolialueen infrastuktuuria voi parhaalla tahdollakin sanoa ainoastaan häpeälliseksi. Kuoppaiset kadut, rähjäiset pihat ja puistot kruunaa täydellinen roskaaminen. Vaikka Napolin roskakasojen ja jäteongelman taustalla sanotaan olevan järjestätyneen rikollisuuden, on siinä osansa muullakin kunnallispotiikalla ja Italian yleisellä polittiisella tahdolla sekä asukkaiden käytöksellä. Annikki ei usko, että Camorra pakottaa heittämään jokaisen muovipullon autonikkunasta pihalle tai näkemään sen suuren vaivan, että ajaa dumppaamaan pesukoneen tienvarteen sen sijaan, että jättäisi sen ylipursuavien jäteastioiden viereen.
Susivuorten ajellessa Boscorealin ja Torre Annunziatan roskaisilla asuinkaduilla, Annikki on tyytyväinen, ettei vuokrannut loma-asuntoa täältä. Mukavakin asunto puutarhoineen Vesuvion rinteiltä, jossa meri ja lukuisat arkeologiset alueet olisivat lähellä, ei tyydyttäisi Annikkia kun talosta kadulle astuttaessa saa koko ajan väistellä kuoppia ja jätekasoja.
Nuhjuisten pikkukatujen alla Torre Annunziatan rantakaupungissa on antiikin Oplontis. Annikilla ei ole tietoa Susivuorten matkakohteen parkkialueesta eikä navigaattorikaan sellaisia tunne. Annikki alkaakin tähystää vapaata tilaa kadunvarresta ja ilmainen parkkipaikka löytyy kapean kadun varresta alle sadan metrin päästä Susivuorten matkakohteesta, Villa di Poppeasta.
Susivuorten ajellessa Boscorealin ja Torre Annunziatan roskaisilla asuinkaduilla, Annikki on tyytyväinen, ettei vuokrannut loma-asuntoa täältä. Mukavakin asunto puutarhoineen Vesuvion rinteiltä, jossa meri ja lukuisat arkeologiset alueet olisivat lähellä, ei tyydyttäisi Annikkia kun talosta kadulle astuttaessa saa koko ajan väistellä kuoppia ja jätekasoja.
Nuhjuisten pikkukatujen alla Torre Annunziatan rantakaupungissa on antiikin Oplontis. Annikilla ei ole tietoa Susivuorten matkakohteen parkkialueesta eikä navigaattorikaan sellaisia tunne. Annikki alkaakin tähystää vapaata tilaa kadunvarresta ja ilmainen parkkipaikka löytyy kapean kadun varresta alle sadan metrin päästä Susivuorten matkakohteesta, Villa di Poppeasta.
7. päivä: Autoilua Napolin metropolissa
Lepäiltyään edellisen päivän Campanian takamailla Laurossa, Susivuoret ovat valmiita autoilemaan Napolin esikaupunkeihin. Matkaa Vesuviuksen ja meren välissä sijaitsevaan Torre Annunziataan on vain kolmisenkymmentä kilometriä mutta ajomatka sinne kestää lähes tunnin. Ajoreitti vie nimittäin viljelysalueiden lisäksi kaikkien mahdollisten kylien keskustojen kautta. Kun lisäksi tulevat autonavigaattorin sanelemat ylimääräiset kierrokset kaikkein kapeimmilla yksisuuntaisilla kujilla, matkanopeus ei ole suuren suuri. Toki Vilho ajelee keskimääräistä napolilaiskuskia rauhalisemmin mutta eivät Susivuorten takapuskurissa tuskallisen pitkät kaksi sekuntiakaan ohitusta kärkkyneet pääse sen nopeammin perille. Aina on edessä uudet liikennevalot, kääntyvän auton tai keskelle risteystä rupattelemaan pysähtyneiden kuskien aiheuttama sumppu. Vaikka tilannenopeudet ovat kovia ei keskinopeus ole sittenkään kummoinen. Autojen lommoista päätellen hyvin monelta kuluu aikaa myös peltikolareiden selvittämiseen.
Napolin seudun liikennekulttuuri saattaa siihen tottumattomasta vaikuttaa kaoottiselta. Liikenne kuitenkin sujuu koska paikalliset ovat näppäriä autoilijoita, jotka eivätkä hermostu pienistä. Nopeusrajoitukset, stop-merkit ja kaistamerkinnät ovat lähinnä suuntaa-antavia ja risteyksissä etuajo-oikeus on sillä, joka sen haluaa ottaa. Vaikka kapeilla asuinkaduilla on väliin ruuhkaa, vain autojonossa viimeisenä oleva saattaa toisinaan painaa torvea. Tämäkin vain sen takia, ettei takaa näe, että suman aiheuttaja on alhaalla oleva tasoristeyksen puomi tai äärimmäisen hitaasti autoonsa könyävä pappa.
Ajelu Napolin metropolialueella on kuitenkin Susivuorista aikamoisen rasittavaa. Varsikaan rattia vääntävä Vilho ei voi käsittää, miksi alueella on parikin kartingrataa. Miksi joku haluaisi mennä varta vasten kaahailemaan autolla radalle kun sitä saa tehdä kyllästymiseen asti kaupungin kaduillakin? ”Kartodromo” taitaakin tarkoittaa paikallisella kielellä ”autoscuolaa”, Annikki toteaa tähän.
Napolin seudun liikennekulttuuri saattaa siihen tottumattomasta vaikuttaa kaoottiselta. Liikenne kuitenkin sujuu koska paikalliset ovat näppäriä autoilijoita, jotka eivätkä hermostu pienistä. Nopeusrajoitukset, stop-merkit ja kaistamerkinnät ovat lähinnä suuntaa-antavia ja risteyksissä etuajo-oikeus on sillä, joka sen haluaa ottaa. Vaikka kapeilla asuinkaduilla on väliin ruuhkaa, vain autojonossa viimeisenä oleva saattaa toisinaan painaa torvea. Tämäkin vain sen takia, ettei takaa näe, että suman aiheuttaja on alhaalla oleva tasoristeyksen puomi tai äärimmäisen hitaasti autoonsa könyävä pappa.
Ajelu Napolin metropolialueella on kuitenkin Susivuorista aikamoisen rasittavaa. Varsikaan rattia vääntävä Vilho ei voi käsittää, miksi alueella on parikin kartingrataa. Miksi joku haluaisi mennä varta vasten kaahailemaan autolla radalle kun sitä saa tehdä kyllästymiseen asti kaupungin kaduillakin? ”Kartodromo” taitaakin tarkoittaa paikallisella kielellä ”autoscuolaa”, Annikki toteaa tähän.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
6. päivä: Annikki Tauranon apteekissa
Tuulinen ja Annikista viileältä tuntuva sää varmaan hidastaa kevään etenemistä Avellinon seudun pähkinälehdoissa. Siitä huolimatta Annikki alkaa tuntea yhä voimakkaampia siitepölyallergian oireita. Tämä ei olisi kummoinenkaan ongelma jos Annikkia eivät vaivaisi satunnaiset, työkiireiden laukaisemat hajamielisyyskohtaukset. Tällä kertaa Annikki vei kotona huolellisesti valmistelmansa matka-apteekkinsa takaisin tavalliselle säilytyspaikalleen kylpyhuoneen kaappiin sen sijaan, että olisi pakannut sen matkalaukkuunsa. Niinpä täsmäannokset mahdollisesti tarpeellisia, mutta eivät välttämättömiä tabletteja ja voiteita ovat jääneet matkasta.
Italiasta löytyy kuitenkin apteekki aivan pienemmistäkin peräkylistä. Tauranon apteekissa Annikki ehtii tuskin selittää, mihin vaivaan hän hakee apua kun farmaseutti jo ojentaa hänelle paketin silmätippoja. Koska Annikki ei vaivaudu kaivamaan esiin lääkärintodistuksia ja reseptejä, hän tietää, että pieni lääkepakkaus maksaa hänelle selvästi enemmän kuin Suomessa. Mutta sen kylkiäiseksi hän saa puoli tusinaa näytepakkausta vitamiineja, shampoota ja kölninvettä sekä vihjeitä lähialueen nähtävyyksistä.
Italiasta löytyy kuitenkin apteekki aivan pienemmistäkin peräkylistä. Tauranon apteekissa Annikki ehtii tuskin selittää, mihin vaivaan hän hakee apua kun farmaseutti jo ojentaa hänelle paketin silmätippoja. Koska Annikki ei vaivaudu kaivamaan esiin lääkärintodistuksia ja reseptejä, hän tietää, että pieni lääkepakkaus maksaa hänelle selvästi enemmän kuin Suomessa. Mutta sen kylkiäiseksi hän saa puoli tusinaa näytepakkausta vitamiineja, shampoota ja kölninvettä sekä vihjeitä lähialueen nähtävyyksistä.
6. päivä: Ruotsalaisnaisten kanssa Tauranossa
Vain viidenkymmenen kilometrin päässä Napolissa sijiatsevassa Laurossa on niin mukavan rauhallista, etteivät Susivuoret keskiviikkona lähde sieltä naapurikylää kauemmaksi. Vesuviuksen ympäristöä lähdettäisiin kiertämään vasta kun sää vähän paranee.
Vanhan linnanportin kautta Susivuoret pääsevät suoraan pikkutielle, joka vie parin kilometrin päähän ylös Tauranoon. Annikki muistaa nähneensä alempana kulkevalla päätiellä roomalaiselle villalle osoittavan kyltin. Hänen vaatimattomiksi arvelemat roomalaisrauniot kelpaavat Susivuorille tuulisen päivän pääkohteeksi.
Annikki on yllättynyt, että roomalaishuvilan jäännöksille vie siististi laatoitettu kävelytie ja rauniot ovat katettu. Se, että jyrkässä rinteessä olevia huvilanraunioita ympäröivän aidan portti on tiukasti lukossa, ei häntä yllätä. Varmasti näitä vasta 1980-luvulla esiinkaivettuja raunioita pääsisi katsomaan niiden päälle rakennetuilta kävelyrampeilta jos vain ottaisi yhteyttä oikeaan henkilöön Tauranossa. Annikki ei tätä vaivaa jaksa nähdä vaan tyytyy ilomielin kurkkimaan raunioita aidanraosta. Varsinkin kun hänen aluksi suljetuksi lippukioskiksi epäilemänsä rakennelma paljastuu kanakopiksi.
Roomalaisaikainen huvila on sitä vähän ylempänä sijaitsevan fransiskaaniluostarin mailla. Convento San Giovanni del Palco perustettiin pitkälti yli tuhat vuotta myöhemmin kuin roomalaishuvila, mutta molemmissa vallitsee nyt sama raukea tunnelma. Vaikka luostari on täysin toimintakunnossa toisin kuin vuosisatoja sitten tuhoutunut huvila, on senkin loiston päivät kaukana takanapäin. Annikki voi vain kuvitella hurmostilaa, jonka vallassa luostari perustettiin 1300-luvulla Brigida di Svezian innoittamana. Italilalaisethan tuppaavat ihastua silmittömästi ruotsalaisiin voimanaisiin. Heliga Birgitan jälkeen ylimääräistä säpinää ovat täällä aiheuttaneet mm. Cristina di Svezia (Drottning Kristina), Pippi Calzelunghe (Pippi Långstrump) ja Kajsa Bergqvist.
Vanhan linnanportin kautta Susivuoret pääsevät suoraan pikkutielle, joka vie parin kilometrin päähän ylös Tauranoon. Annikki muistaa nähneensä alempana kulkevalla päätiellä roomalaiselle villalle osoittavan kyltin. Hänen vaatimattomiksi arvelemat roomalaisrauniot kelpaavat Susivuorille tuulisen päivän pääkohteeksi.
Annikki on yllättynyt, että roomalaishuvilan jäännöksille vie siististi laatoitettu kävelytie ja rauniot ovat katettu. Se, että jyrkässä rinteessä olevia huvilanraunioita ympäröivän aidan portti on tiukasti lukossa, ei häntä yllätä. Varmasti näitä vasta 1980-luvulla esiinkaivettuja raunioita pääsisi katsomaan niiden päälle rakennetuilta kävelyrampeilta jos vain ottaisi yhteyttä oikeaan henkilöön Tauranossa. Annikki ei tätä vaivaa jaksa nähdä vaan tyytyy ilomielin kurkkimaan raunioita aidanraosta. Varsinkin kun hänen aluksi suljetuksi lippukioskiksi epäilemänsä rakennelma paljastuu kanakopiksi.
Roomalaisaikainen huvila on sitä vähän ylempänä sijaitsevan fransiskaaniluostarin mailla. Convento San Giovanni del Palco perustettiin pitkälti yli tuhat vuotta myöhemmin kuin roomalaishuvila, mutta molemmissa vallitsee nyt sama raukea tunnelma. Vaikka luostari on täysin toimintakunnossa toisin kuin vuosisatoja sitten tuhoutunut huvila, on senkin loiston päivät kaukana takanapäin. Annikki voi vain kuvitella hurmostilaa, jonka vallassa luostari perustettiin 1300-luvulla Brigida di Svezian innoittamana. Italilalaisethan tuppaavat ihastua silmittömästi ruotsalaisiin voimanaisiin. Heliga Birgitan jälkeen ylimääräistä säpinää ovat täällä aiheuttaneet mm. Cristina di Svezia (Drottning Kristina), Pippi Calzelunghe (Pippi Långstrump) ja Kajsa Bergqvist.
tiistai 26. maaliskuuta 2019
5. päivä: Lomakotini on linnani — Annikki asettautuu Castello Lancellottin naapuriin Laurossa
Vilho ei taaskaan tahdo uskoa Annikin saamia ohjeita auton parkkeeraamisesta Laurossa. Susivuoret jättävät siis menopelinsä parkkipaikalle alas kaupunkiin ja kapuavat jalan kivettyä tietä kukkulan laella olevalle linnalle. Castello Lancellottin edustalla on kuin onkin piazza, jonka laidalla on muutama auto. Se, että aukiolle sopii kieltomerkeistä huolimatta pysäköidä, selviää vasta kun Annikki on ystävällisen naapurin avustuksella saanut kutsuttua paikalle Susivuorten uuden isäntäparin.
Annikin vuokraama talo alle 3500 asukkaan campanialaisessa pikkukaupungissa on tosiaan komean, pääosin 1200-luvulla rakennetun linnan naapurissa. Se on vanha kivitalo, jota on vuosien kuluessa laajennettu sekä hiljattain remontoitu. Susivuoret ottavat käyttöönsä talon kolmesta kerroksesta kaksi alinta. Ylimmässä kerroksessa, jonne pääsee ulkoportaita pitkin toisen kerroksen isolta parvekkeelta, on vain suuri parvekkeellinen makuuhuone sekä pieni kylpyhuone. Keittiö, olohuone ja kylpyhuone ovat alakerrassa makuuhuoneen ja wc:n ollessa keskikerroksessa. Silläkin uhalla, että varmasti joutuu ravaamaan portaita useita kertoja edestakaisin, Annikki purkaa matkalaukkunsa sisällön maakuuhuoneen kaappeihin.
Susivuorten talon kaikista kerroksista on upeat maisemat niin linnalle ja alas vanhaan kaupunkiin kuin kaupunkia ympäröiville vuorille. Harmi, että iltapäivä on niin tuulinen, ettei patiolla tai terassilla voi istua kovin pitkään vaan talon emännän itsensä valmistamaa erinomaista limoncelloa on siemailtava sisätiloissa.
Vaikka Susivuoret asuvatkin nyt linnassa tai ainakin linnalla, heillä ei ole palvelusväkeä. Annikki käy siis itse viemässä pyykit pienessä piharakennuksessa olevaan pesukoneeseen Vilhon sytyttäessä olohuoneen pellettikamiinan.
Annikin vuokraama talo alle 3500 asukkaan campanialaisessa pikkukaupungissa on tosiaan komean, pääosin 1200-luvulla rakennetun linnan naapurissa. Se on vanha kivitalo, jota on vuosien kuluessa laajennettu sekä hiljattain remontoitu. Susivuoret ottavat käyttöönsä talon kolmesta kerroksesta kaksi alinta. Ylimmässä kerroksessa, jonne pääsee ulkoportaita pitkin toisen kerroksen isolta parvekkeelta, on vain suuri parvekkeellinen makuuhuone sekä pieni kylpyhuone. Keittiö, olohuone ja kylpyhuone ovat alakerrassa makuuhuoneen ja wc:n ollessa keskikerroksessa. Silläkin uhalla, että varmasti joutuu ravaamaan portaita useita kertoja edestakaisin, Annikki purkaa matkalaukkunsa sisällön maakuuhuoneen kaappeihin.
Susivuorten talon kaikista kerroksista on upeat maisemat niin linnalle ja alas vanhaan kaupunkiin kuin kaupunkia ympäröiville vuorille. Harmi, että iltapäivä on niin tuulinen, ettei patiolla tai terassilla voi istua kovin pitkään vaan talon emännän itsensä valmistamaa erinomaista limoncelloa on siemailtava sisätiloissa.
Vaikka Susivuoret asuvatkin nyt linnassa tai ainakin linnalla, heillä ei ole palvelusväkeä. Annikki käy siis itse viemässä pyykit pienessä piharakennuksessa olevaan pesukoneeseen Vilhon sytyttäessä olohuoneen pellettikamiinan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)